Huomenta vaan kaikille! :) yö on nukuttu hyvin ja nyt ei väsytä ainakaa vielä kauheen paljoo. Mulla on ehkä ainut hyvä et mä pystyn nukkumaan hyvin. En kauheen usein heräile yöllä ja nukahdan melko hyvin. Et unenlahjat on säilyny onneksi.

Tiedän jo etten tule tänään tekemään mitään. Ku ei jaksa ni ei jaksa, eikä kiinnosta. sängyssä menee tääki päivä. välillä käyn jotai syömässä..

mulle on tullu taas pitkästä aikaa itsemurha ajatuksia. ne on pelottavia välillä. mulla on myös ollu nyt läheltä piti tilanteita. mutta oon miettiny että onko itsemurhan tekeminen jotenkin itsekästä? pääsis ainakin pois kaikesta tästä tuskasta ja kärsimyksestä. tietenkin uskon että jos onnistuisin siinä, niin se olisi perheelleni kova pala. mut mitä mä voin tehä? se on vaa ajan kysymys millo mä niitä lääkkeitä otan.. mitä mä teen...? tuntuu et mikään ei auta. enkä uskalla kertoo kelllekkään mun ajatuksia, pelkään joutuvani taas suljetulle. tää on kauheeta...

inhoan itseäni. VIHAAN itseäni. hyi oon la voi äski ja ruma ja kaikkee muuta. Tänäänki syöny vaikka mitä paskaa, ei hyvin mee. miks ihmisen pitää syödä? miksei vaaa voi olla syömättä. ääärghh..

Minulla on myös syömishäiriö. Olin vuosi sitten vielä ihanan laiha. Oli ihana huomata että housut olivat liian isot tai että paino oli taas laskenut. mutta sitten..minä sika rupesin syömään ja söin, söin ja söin. lihoin vaikka kuin paljo. Nyt en ole uskaltanut melkee vuotee käydä puntarilla. kuolisin jos näkiin painoni. yäk. voi ku vois olla taas laiha.. ehkä jonain päivänä..

olen 18vuotias masennusta sairastava tyttö. Elämäni on nykyään hirveää taistelua päivä päivältä. Mitään ei jaksa enää. Tuntuu että kaikki on menetetty. Tätä on jatkunu jo yli vuoden. En kestä vaan enää.
dän
Tääki päivä menny sängyssä maaten. Ku ei jaksa ni ei jaksa. Piti mennä mummoo moikkaa mut en kyenny. harmi sinänsä. Mut tällästä tää mun elämä on. huomenna tulossa taas samanlainen sänkypäivä. tiedän sen jo valmiiksi. masentaa vaa niin vitusti. anteeks tällänen kiukuttelu mut toivottavasti jotkut ymmärtää minkälaista masennuksen kanssa on elää :(

alotin sitten blogin kirjottamisen.. mistähän sitä alottais..